KUINKA LÖYTÄÄ OMA TAPA LIIKKUA?

Jos jonkun neuvon voisin antaa, se olisi kärsivällisyys ja lempeys itseäsi kohtaan. Mitä on tasapainoinen harjoittelu? Kuinka löytää oma tapa liikkua? Nämä ovat asioita, joita olen viime aikoina miettinyt. 

Olin ennen koukussa ja sanoisin jopa addiktoitunut treenaamiseen. Tunsin pahaa oloa ja syyllisyyttä, jos en käynyt vähintään muutaman kerran viikossa juoksemassa, en tehnyt voimaharjoittelua jne. Tämä kaikki oli ehdottomasti seurausta voimistelun maajoukkueajoiltani - ajalta jolloin ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin harjoitella tavoitteiden eteen. Tein sen silloin ilolla ja se oli lähes koko maailmani. Tämä harjoittelumentaliteetti säilyi minussa kuitenkin vielä vuosia sen jälkeen. Jopa silloin, kun sain kaksi ensimmäistä lastani, aloin juoksemaan aivan liian aikaisin molempien synnytysten jälkeen. Ja se aiheutti omat haasteensa jälkikäteen. En ollut tarpeeksi kärsivällinen, liian innokas saavuttamaan - mitä ikinä halusinkaan siinä vaiheessa saavuttaa. 

Kun sain kolmannen lapseni, tajusin jotain. Menetin kaiken mielenkiinnon, sillä olin niin kyllästynyt pakottamaan itseni liikkumaan, joten lopetin itseni pakottamisen jossain vaiheessa. Ja se tuntui niin hyvältä! Vihdoin hermostoni sai alkaa rauhoittumaan. Kehoni ja mieleni näyttivät todella tarvitsevan aikaa toipumiseen vuosien liiallisesta puskemisesta. Arkiliikuntaa ja päivittäisiä kävelyitä jatkoin toki koko ajan. Kesti kuitenkin muutaman vuoden, kun kiinnostus muuhunkin liikuntaan alkoi jälleen palaamaan ja tunsin löytäneeni taas ilon liikkua. 

Olen kuitenkin niin onnellinen, että annoin itselleni aikaa levätä, kun tarvitsin sitä. Nyt liikutan vartaloani tavoilla, jotka tuntuvat hyvältä, enkä halua pakottaa mitään. Yllä olevan kuvan on ottanut mieheni, kun jo odotin esikoistamme, ja se on viimeinen kuva laatuaan. Olin tuolloin lopettanut voimistelun 8 vuotta aiemmin ja ajattelin, ettei kuva ollut tarpeeksi hyvä, en ollut enää tarpeeksi notkea enkä sitä ja tätä. Mutta kun nyt katson kuvaa, huomaan, että olen oppinut paljon elämästä. 

Tällä kaikella haluan sinulle sanoa: ole kärsivällinen ja muista, että joskus saattaa tulla aikoja, jolloin sinun ei yksinkertaisesti tarvitse saavuttaa yhtään mitään 💜. Ansaitset lepoa. Elämä on syklistä kaikissa sen muodoissaan, myös sinä ja sinun rytmisi.