KASVINSUOJELUAINEET JA NIIDEN VAARAT
Teollistuminen ja massatuotanto on ajanut ei-luomuviljelijät "pakosta" käyttämään kasvinsuojeluaineita. Kasvustoja ruiskutetaan jopa 9 kertaa vuodessa. Torjuntaa tehdään kuitenkin valitettavan usein turhaan. Luomuviljelyssä saa käyttää vain luonnollisia keinoja kasvien suojeluun, mikä on suuri syy suosia luomuruokaa.
Kasvinsuojeluaineet voivat vaurioittaa perimää, vaikuttaa lisääntymisterveyteen ja sisäelinten toimintaan. Pitkälle edennyt perimän vaurio saattaa aiheuttaa esimerkiksi syöpää tai perinnöllisiä sairauksia. Osa kasvinsuojeluaineista alentaa vastustuskykyä ja on myrkyllisiä ihmisen puolustusjärjestelmälle. Elimistön puolustusjärjestelmän muutoksia saattaa esiintyä, vaikka myrkyllisen pitoisuuden raja ei ylittyisi.
Kasvinsuojeluaineet on vaarallista jätettä, säilytettävä lukitussa viemärittömässä varastossa varoitusmerkkeineen ja niiden kanssa on käytettävä henkilösuojaimia kuten kemikaalien kestävät hupullinen suojapuku, suojalasit, naamari.
Ihmetyttää, että tätä tavaraa saa edes levittää luontoon. Vaarana ja todellisuutena on myös kemikaalien pääsy muihin eläimiin sekä vesistöihin ja näin ollen sen jääminen luonnon kiertoon.
Esimerkiksi glyfosaattia on koitettu saada jo vuosia pois käytöstä. Glyfosaatti on Suomen ja maailman eniten käytetty rikkakasvien torjunta-aine, joka on muualla Euroopassa jo kielletty, mutta Suomessa vielä sallittu. Se stimuloi sienitautien kasvua ja kasvitaudit ovatkin lisääntyneet. Myös karjan hedelmättömyys on lisääntynyt (entä ihmisen?).
Glyfosaatti on kasvintorjunta-aine, joka jää luonnon kiertoon (maaperä, pellot, kasvit, vesi, ihminen) eikä käytännössä koskaan poistu. Käytetään myös polttoaineissa eli pakokaasuista ilmaan ja hengitysteitä pitkin ihmiseen.
Mehiläiset ja hyönteiset kuolee, koska glyfosaatti tuhoaa niiden shikimate/chlorismate-pathwayn. Jos glyfosaatti tuhoaa ihmisessä bakteerien aineenvaihduntareitit, suurinta osaa vitamiineista ei synny suolistossamme. Esimerkiksi B6 ja B12 vitamiinia tulisi luonnollisesti syntyä ruansulatusjärjestelmässämme, mutta glyfosaatti ja muut myrkyt pitävät huolen, ettei näin enää tapahdu.
Lyhykäisyydessään glyfosaatti salpaa solujen toimintaa, purkaa solun varauksen ja saa solujen rakenteet heikoiksi/halvaannuttaa → ihminen sairastuu. Glysiini ja glyfosaatti ovat kemiallisesti samanmuotoiset. Keho ei tunnista eroa näiden välillä ja ottaa rakennuspalikaksi glyfosaatin glysiinin sijasta. Glyfosaattia on niin paljon tarjolla joka paikassa ja sitä tärkeintä, glysiiniä ei, joten ollaan oravanpyörässä. Ihmiskeholla ei ole keinoa puhdistaa itsestään sitä määrää glyfosaattia kun sinne päätyy. Glyfosaatti ja muut kasvintorjunta-aineet estävät myös ravinteiden imeytymistä kasviin ja hedelmiin → koko ajan ravintoköyhempi ruoka.
Lisäksi glyfosaatin on esitetty aiheuttavan myös geeniperimämuutoksia. Välinpitämättömyys tässä asiassa voi aiheuttaa jopa sikiökuolleisuutta tai mutaatioita. Vielä 10 vuotta sitten glyfosaattia sai ruiskuttaa suoraan puitavaan viljaan, mutta nyt tämä on onneksi jo Suomessa kielletty.
Kasvintorjunta-aineiden tuhoaminen on hurjan kallista, puhutaan 4 ja 5 numeroisista summista. Tämä saattaa olla osasyy, miksi ruiskutellaan joskus liikaakin ja käyttämättömiä aineita löytyy varastoista. Vaarana on, että varastoista aineita joutuu luontoon tulipalossa ilmaan tms.
Vaihtoehtoja luonnonmukaiseen kasvintorjuntaan kuitenkin olisi saatavilla. Kaikki on usein vain saatava heti ja nopeasti, ja kun kyse on toimeentulosta, tekevät viljelijät kaikkensa kunnon sadon varmistamiseksi. Jos ei ole riittävää satoa, ei ole tuloja, mikä saattaa vaikuttaa myös tukien saantiin. Systeemi on siis osittain ajanut näiden käyttöön. Ja se, että viranomaiset sallivat vaarat tietäen näiden käytön edelleen.
Vaikka näiden ammattikäyttöön tarkoitettujen torjunta-aineiden käyttöön tarvitaan tutkinto, silti kuluttajille myydään lähes samaa tavaraa eikä monella ole tietoakaan mitä ovat todella tekemässä näitä käyttäessään. Tämä on ehkä kaikista huolestuttavinta. Näillä aineilla läträtään huolettomasti ilman tietoa niiden vaaroista.
Lähteet: Sakky puutarha-alan perustutkinnon materiaalit, Ely-keskuksen Maatalouden ympäristöasiantuntija Vuokko Mähönen, Luomuinstituutti, Emokeho.com materiaalit.